Kirjallisuuskasvatus
Ajattelu ja lukeminen
Lukeminen on ongelmanratkaisua ja päätelmien tekemistä, joten hyvä lukutaito ja lukemiseen kiinnittyminen tukevat oppimista. Lukeminen ei tarkoita pelkästään perinteistä kirjoitettujen, lineaarisesti etenevien tekstien lukemista, vaan lukutaito viittaa kaikenmuotoisten tekstien tulkintaan. Yhdessä ja samassa tekstissä on nykyään yhä useammin monenmoisia merkitystä synnyttäviä elementtejä, kuten kuvia, symboleita, ääniefektejä ja linkkejä muihin teksteihin.
Lukeminen kartuttaa sanavarastoa. Kieli koostuu sanoista, kuten myös keskeinen ajattelumme.
Mitä enemmän luemme, sitä monimutkaisempia asioita pystymme siis ajattelemaan. Lisäksi kirjallisuus parantaa kykyämme kuvitella itsellemme vieraita asioita. Samalla tekstiin eläytyminen parantaa myös epävarmuuden sietokykyämme, sopeutumistamme uusiin olosuhteisiin ja luovaa ajatteluamme.
Luetun ymmärtäminen ja tulkinta ovat ajattelua, ja samakin teksti herättää erilaisia ajatuksia eri
lukijoilla. Tästä syystä luettuun on hyvä liittää jotakin luovaa ja vapaata toiminta, jossa jokainen
voi tehdä näkyväksi omaa ajatteluaan. Näin opimme ymmärtämään omaa ja toistemme ajattelua. Lisäksi erilaiset luetun ymmärtämisen ja tulkinnan tavat tulevat tutuiksi.
Ajattelutaidot
Tarinoiden avulla ajattelutaitoja
Menetelmä sopii alkuopetuksesta kuudennelle luokka-asteelle. Menetelmän avulla tuodaan tarinoita ja satuja mielenkiintoisemmaksi lapsille antamalla heidän miettiä ja pohtia yhdessä tarinoiden ilmiöitä ja merkityksiä. Tavoitteena on kehittää sekä lukemista että ajattelua. Ajattelutarinoita on kahdenlaisia ja ne perustuvat hieman eri teorioihin ja menetelmiin. Menetelmät sisältävät aina tarinan. Lisäksi menetelmiin on sidottu viisi pilaria, joiden avulla on muodostettu tuntisuunnitelmia. Pilarien avulla saadaan tarinoista mahdollisimman paljon irti ja jokaisella pilarilla on oma spesifinen tehtävänsä:
Vinkkejä ajattelun onnistumiseen
- Vuorovaikutus tulee olla dialogista –> anna aidosti tilaa ajattelulle.
- Ajattelu vaatii harjoitusta, älä ole liian ankara itsellesi tai oppilaillesi. Jos harhautuu sivupoluille se ei aina haittaa.
- Anna aikaa kysymyksen jälkeen. Tutkimusten mukaan 3-5 sekuntia on minimiaika. Ajattelu on lapsille haastavaa sekä sinulle!
- Anna kannustavaa ja rakentavaa palautetta. Kannusta kertomaan lisää. Kerro omiakin mielipiteitäsi oppilaan ajatteluun. Anna vaihtoehtoja.
- Ole aidosti kiinnostunut lapsen ajattelusta, vaikka se aluksi saattaa kuulostaa oudolta.
Menetelmät perustuvat vahvasti sekä Piagetin että Vygotskyn teorioihin sekä Andersonin ja kumppaneiden (2014) päivittämään Bloomin taksonomiaan. Piagetin teorian mukaan kognitiivinen kehitys tapahtuu koko elämän jatkuvassa prosessissa, jossa muokkaamme uusilla ärsykkeillä aivoissamme olevia kognitiivisia ärsykkeitä (Wadsworth, 2004). Menetelmissä oleva kognitiivinen konflikti perustuukin tähän Piagetin teorian mukaiseen ajatukseen. Menetelmissä olevat tehtävät siis tuottavat jollain tasolla (riippuen oppilaan tasosta) kognitiivisen konfliktin, joka pyritään ratkaisemaan yhdessä tai yksin. Ratkaisemalla kognitiivisen konfliktin, on ajattelun kehittyminen mahdollista tai jo tapahtunut.
Se, miten kognitiivisista konflikteista päästään yli, liittyy Vygotskyn (1978) sosiokulttuuriseen teoriaan, jonka mukaan puhuttu kieli on yksi merkittävimmistä tekijöistä oppilaan oppimisessa. Menetelmässä oleva sosiaalinen rakentaminen sekä kognitiivinen konflikti pyritäänkin ratkaisemaan oppilaiden kanssa keskustelemalla ja vuorovaikuttamalla. Tärkeää on antaa oppilaiden keskustella asioista ja mielipiteistään ja muodostaa omat käsityksensä. Opettajan rooli on ohjaajana.
Bloomin taksonomiaan perustuva menetelmä keskittyy tehtävään liittyvän tarinan läpikäymiseen taksonomian kuudella erilaisella ajattelun tason avulla: muistamisen ymmärtämisen, soveltamisen, analysoimisen, arvioimisen ja luomisen. Tehtävässä edetään muistamisesta kohti luomista ja jokaiselle tasolle on määritelty kysymyksiä, joiden avulla oppilas voidaan saada ajattelemaan tietyllä ajattelun tasolla. Toisin sanoen jokaisella ajattelun tasolla oppilas toimii tietyllä tavalla:
- Muistaminen: Osoittaa käyttävänsä muistia ennen opituista asioista palauttamalla mieleen faktoja, käsitteitä ja vastauksia.
- Ymmärtäminen: Osoittaa ymmärtävänsä faktoja vertailemalla ja järjestämällä, pyrkien antamaan kuvauksia pääasiasta.
- Soveltaminen: Ratkaisee ongelmia käyttämällä jo opittuja tietoja, taitoja ja faktoja uudella tavalla
- Analysoiminen: Tutkii ja analysoi informaatiota pyrkien löytämään motiiveja ja syitä. Tekee päätelmiä ja löytää todisteita, jotka vastaavat yleistyksiä.
- Arvioi: Esittää ja puolustaa mielipiteitään tekemällä harkittuja tuomioita informaatiosta tai työn laadusta.
- Luo: Kokoaa oppimansa tiedot uudella tavalla yhdistämällä elementtejä uuteen muottiin tai ehdottaa vaihtoehtoisia ratkaisuita.
Hattien (2009) meta-analyysitutkimuksen mukaan Piagetin teoriaan pohjautuva tehtävät vaikuttavat tilastollisesti merkittävästi oppilaan koulusuoriutumiseen. Tutkimuksen mukaan tilastollisesti merkitsevä efektikoko oli 0,4. Meta-analyysin mukaan Piagetin teoriaan liittyvien tehtävien vaikutus koulusuoriutumiseen oli efektikooltaan 1,28, mikä on merkittävän suuri efektikoko. Tyypillinen luokkahuonekeskustelu on lyhyt keskusteluketju, jossa opettaja kysyy, oppilas vastaa ja opettaja antaa lyhyen palautteen, eikä pyri laajentamaan oppilaan vastausta (Mortimer & Scott, 2003). Tutkimusten mukaan pidemmät ja laajemmat keskusteluketjut kehittävät oppilaiden ajattelua (Eshach, Dor-Ziderman & Yefroimsky 2013) ja kirjallisuuden ymmärtämistä, varsinkin niillä oppilailla, joilla on vaikeuksia ymmärtää kirjallisuutta (Hattie, Nancy & Frey, 2016).
